rakentaessani uutta taloa suolilleni, huomasin puskasta kuuluvan kummallista korinaa. Se muodostui minulle pakkoliikkeiksi. Menin katsomaan jalkojeni juuresta yksinkertaista jalkojenvälillä tapahtumaa saavuttamatonta rakennetta. Puskassa oli vanha veriviholliseni åke, joka hirnahti iloisesti nähdessään, että olin aamulla unohtanut pukeutua. Miksi tämän piti käydä juuri tänään!? Åke havahtui tajutessaan deodoranttinsa pahasti pettäneen ja hänen vatsansa alkoi vuotaa verta. Laastari otsaan ja kaikki on kunnossa totesin hänelle hänen näyttäessään minulle surun mutrustamaa naamaa. Hei, leikittäiskö piilosta, tajusin sanoneeni, kun yritin siten peittää alastomuuteni. Åke suostui oitis ja ymmärtääkseni hän on edelleenkin piilossaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti