PISTOKYSYMYS NUMERO 1: Vituttaako blogissa tekemäni uudistus?
maanantai 28. tammikuuta 2008
yksin läpi!
Harjani oli juuttunut hiuksiini, olin laatannut kahdesti liiasta vadelmahillosta. Vaatteeni olivat repeytyneet kiipeiltyöni ikkunastani sisään hävitettyäni avaimet lompakon ja kännykän mukana. Haisin kamalalta johtuen siitä, ettei minulla ollut varaa maksaa vesilaskua ja porttikiellon olin saanut kaikkiin kaupungin yleisiin suihkutiloihin. Vartaloni oli aivan täynnä haavoja jostain syystä, joka ei minulle muistunut sokerin yliannostuksen aiheuttaman myrkytystilan takia. Tajusin että olin nähnyt tarpeelliseksi liimata elävän kissan selkääni ja se puolestaan näki tarpeelliseksi yrittää raapia itseään vapaaksi. varpaani olivat murtuneet tai sitten heillä oli omat rallit menossa, ne nimittäin roikkuivat jostain syystä perässäni vetämässäni pussissa. Lienee parasta ilmoittaa yksityisetsivälleni että eilen olin taas yksin läpi, voisitko selvittää minulle illan kulun.
lauantai 19. tammikuuta 2008
ammuin itseäni reiteen
tänään aamulla heräsin kummalliseen, mutta niin tuttuun tunteeseen. se tuntui jalassani, tarkemmin vasemmassa sisäreidessäni. tunsin sen pienenä kutinana. hieman kuin hieno karibianmeren rantahiekka kutittaa varpaidenvälejä, tiedättehän? samalla kun juo pangalaktista kurlauspommia, tiedättehän? ai ette. harmi. Palatakseni reidessä, tarkemmin vasemman jalkani sisäreidessä tuntemaani kutinaan haluaisin vielä kuvailla sitä sanalla halukas. en jaksanut enää jännitystä ja niinpä vedin peiton päältäni. samalla ehdin ajatella mikä tämän kutinan aiheuttaa, oliko se mahdollisesti kirahvi? eilinen suklaakastike? vaiko toissapäivänä bussissa vieressäni istunut kaunotar? totuus oli kuitenkin se vanha tuttu, olin ampunut itseäni reiteen. tuttu tunne, tiedättehän.
torstai 10. tammikuuta 2008
parkettini tuoksuu -> juhlat
voi sitä sulotuoksua joka kantautuu nenääni ongelmallisen mukavalla tavalla. Uusin siis pahvilaatikkoni parkettilattian ja nyt on juhlien aika.. Juhlat järjestäkäämme feverissä ensi keskiviikkona. toivon että ilmoitatte mahdollisesta osaanotostanne. Itse tuskin tulen paikalle
gaagaagaa
otsikon verran sai vauva suustaan kiperällä hetkellä. Se oli hieno suoritus huomioon ottaen olosuhteet. Mittasuhteetkin olivat rumasti sanottuna päin prinkkalaa. Jaksaisinko yhden maratonin juosta mietin vaan. Tosin onpas siinäkin urheilutapahtumalle nimi: MaraToni.. Kermassaan kummallista valitin ja haukkasin korvaani.. Semmoisen taidon opettelin kun ei muutakaan tekemistä ollut haapakosken aroilla. Öisin siitä on vain harmia. "ÄITI" huusin simpukkaa hermostuneen kiihottuneesti hivellen. "minulla on ikiaikanen ratsu" jatkoin ja tajusin ettei jutuissani ole järkeä. Lopetin turhan sanojen tuhnuttelun ja repsahdin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
