Heräsin virtsankatkuiseen aamuun ja huomasin vieressäni makaavan vintiön olevan kauhusta kankeana tuijottava faijani. Olin ilmeisesti katsonut tarpeelliseksi tehdä illalla lettuja porkkanataikinasta ja tulos on aina yhtä fataali. Ei muuta kuin ylös vaan. Heitin faijalle femmat ja suuntasin Columbian rannikolle jossa Farbod ja Sasse minua jo odottivatkin. Täällä on hyvä viettää aamua, ajattelin ja vittumainen hymy levisi kasvoilleni.
Olo oli täysin ylivoimainen. Ostimme kaikille uudet hassut hatut: Farbod laittoi kuuppaansa nenäliinoista punotun häähunnun, Sasse pukeutui tapansa mukaan Osmo Soininvaara naamariin ja omaa kupoliani saa tänään luvan koristaa korillinen kissanpaskaa. Farbod tarjoutui ystävällisesti putsaamaan häähunnullaan naamalleni valahtanutta hattuani, mutta kielsin häntä jyrkästi kajoamasta kotsaani. Näin on hyvä, tuumasin ja aloin heiluttaa käsiäni kiihtyvällä vauhdilla. Nyt on aika aloittaa päivän leikki. Pelasimme erän invanoppaa päättääksemme kuka saa aloittaa paikallisten kiusaamisen viheliäillä huudoilla.
Aaumu muuttui invanopan parissa uudeksi aamuksi ja saimme kiistan selvitettyä, ensimmäinen vuoro lankesi Sasselle. Hän huuteli sanan jos toisenkin sujuvalla espanjankielisellä mongerruksellaan ja paikalliset alkoivat pahastua. Paikalla oleva hymy-lehden reportteri nappasi pari kuvaa tästä menninkäisestä, jonka naama punoitti kuin punaiseksi maalattu veriappelsiini ja jonka kieli oli terävä kuin pallo. Pian oli taas yksi suosikkipoliitikosta kertova lööppi valmis. Ilman invanoppaa olisi syntynyt välillemme ilmiriita, sillä lentomme takaisin Helsinkiin oli lähdössä jo kolmen minuutin päästä. Onneksi olimme jääneet lentokentälle ja kerkesimme koneeseen helposti. Farbod ja minä menimme vessaan ja yhdistimme hattujemme kätevyyden muuan Stuertin paheksuttua hatustani lähtenyttä katkua. Haistakoon Stuertti paskan, ajattelimme yhteen ääneen vessassa ja piilotimme yhden jos toisenkin kakkakepposen vessan uumeniin.
Voi miten pidänkään aamuista julkkisten parissa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti