Apua, olen kala!

Harmaalla karhulla oli punainen paita. Paita oli punainen, mutta entä housujen laita. Ne olivat siniset. Kahdenkeskeistä aikaa ei rontit vietäkään, vaan liikkuvat öisin kolmen hengen laumoissa lausuen irvokkuuksia, kuten henkselit tai yrjöävät herneet. "Liikutko sinäkin täälläpäin?" kysyi touhujani ihastellut yksinhuoltaja kenkä. Ihmettelen itsekin mikä tämä kyseinen asia on, joten pohtikaamme tilannetta hetki. Wikipediassa lukee: "Yksinhuoltajana oleva kenkä on parinsa joko sodassa tai mehukiistassa menettänyt kenkä tai avokas, jonka huollettavanaan on jokin vaatekappale tai hyvin epäonninen lapsi." Itku kantautui korviini yhä voimistuvalla tavalla. Onneksi minulla ei ole krapula, sillä tämä bodariksi luonnehdittava ääni saisi muuten minut polvilleni, tai kenties jopa jonkun muun polvelle istumaan itkien itkun aiheuttamia kiputiloista alkaneita murheita. Ulina ulkona ulkoisti elämästä nauttimiseni ihmisille jotka asuivat itkun kuulumattomissa. Urheasti kuitenkin (karpaasi kun olen) menin tekemään itkun aiheuttajasta hernepyssyllä selvää. Siitäs sai se ulinastaan kuuluisa heinäsirkka. Jaakko kulta, jaakko kulta, herää jo, herää jo!