persikoita ja mansikoita ja kameleita

Kuukausia sitten tapahtui se, jota olin osannut odottaa. Kieppuessani kohmelossa kohti lähikauppaa eteeni singahti Monrovialainen vätys. Se haisi juuri siltä mitä osasittekin odottaa. Kukkasilta, saippualta, hajusteilta ja silliltä. Minulta pääsi oksennus. Huitaisin vätystä vasemmalla povitaskullani ja kappas, hän kertautui eli kasvoi kaksinkertaiseksi luomalla samaan aikaa kaksin kerroin kaksoisolentoja kummallekin sivustalleen. Tässä tilanteessa muistelin, mitä koulussa oli sanottu tilanteesta, jossa kohtaa metsässä karhun ja haluaa selvitä hengissä. Kuolleeksi tekeytyminen ja mustikoiden heittely ei kuitenkaan kuulostanut eettisesti hyväksyttävältä ratkaisulta, joten pinkaisin karkuun. Valitettavast toinen lasikenkäni jäi lähtöpisteeseeni kuin Dumbolla konsanaan. Se norsu siis.