ammuin itseäni reiteen

tänään aamulla heräsin kummalliseen, mutta niin tuttuun tunteeseen. se tuntui jalassani, tarkemmin vasemmassa sisäreidessäni. tunsin sen pienenä kutinana. hieman kuin hieno karibianmeren rantahiekka kutittaa varpaidenvälejä, tiedättehän? samalla kun juo pangalaktista kurlauspommia, tiedättehän? ai ette. harmi. Palatakseni reidessä, tarkemmin vasemman jalkani sisäreidessä tuntemaani kutinaan haluaisin vielä kuvailla sitä sanalla halukas. en jaksanut enää jännitystä ja niinpä vedin peiton päältäni. samalla ehdin ajatella mikä tämän kutinan aiheuttaa, oliko se mahdollisesti kirahvi? eilinen suklaakastike? vaiko toissapäivänä bussissa vieressäni istunut kaunotar? totuus oli kuitenkin se vanha tuttu, olin ampunut itseäni reiteen. tuttu tunne, tiedättehän.